1. vuosi sähköpyörällä takana

Hei taas kaikille

Ensimmäinen vuosi takana sähköpyöräilyä. On ollut hyviä päiviä ja muutama ei niin iloinen hetki.

Kilometrejä kertyi himpun alle 3300 joka on mielestäni varsin paljon, mutta sähköpyörällä homma hoitui kohtuullisen kivuttomasti.

Pyörä on saanut paljon lisäosia kuten lokarit, tarakan ja reput auttamaan tavaroiden kuljetuksessa. Ulkonäöllisesti mentiin mielestäni huonompaan suuntaan, mutta käytettävyys ja ajomukavuus parani rutkasti sekä tietysti pyörä säästyy , kun lokarit estävät lian roiskumisen ympäriinsä ja voin sanoa, että rapaa lensi ihan tolkuttomasti.

Mitenkäs sitten Bafang on pelannut. Alkuvuodesta oli huonoa onnea, kun vioittunut nopeusanturin johto käräytti controllerin, mutta onneksi takuukorjaus Keski-Uudenmaan elektroniikassa sujui ongelmitta.  Moottorissa itsessään ei ole ongelmia ilmennyt ja vuosi on vielä takuutakin jäljellä, että sen puoleen on varsin huoleton olo.

Talvi oli aika karu kokemus, en aijo valehdella. Akun kestävyys heikentyy kylmässä huomattavasti ja 30km matka töihin oli aikamoista akun säästelyä ja kerran jouduin pyörää viimeiset 3km työntämään ja polkemaan. Onhan se selvä lumi, nastarenkaat ja melkein -20 astetta.... ei vaan virta riittänyt. Ensi talveksi ei auta muu kuin ostaa toinen akku jonka voi vaihtaa matkalla. Silloin ei tarvitse tiputtaa ajonopeutta eikä pelätä akun riittävyyttä. Kustantaa toki yli 400e, mutta näin ei voi jatkua. Toinen asia mihin ensitalvena on myös panostettava löytyy vaatteista, lähinnä ajohanskat ja kengät. Pakko löytää ratkaisi palelemis ongelmaan. Ei vaan pysty muuten, niin ja tietty hyvät nastarenkaat. Itse nastoitin yhdet vanhoista renkaistani viime talveksi (garbon nastoilla) ja toimivat kyllä, mutta nastoitus homma oli ihan hanurista ja kevään koittaessa ei montaa nastaa enää renkaista löytynyt. En siis rupea samaan hommaan toistamiseen vaan laitan lisää euroja jonoon ja hommaan kunnon nastarenkaat.

Mites sitten hommatut lisälaitteet on kestäneet. Elektroninen soittokello ei toimi pakkasessa. Lienee  syynä patterin "sulaminen" kylmässä, lokarit olivat kalliit ja laadultaan, no, aika keskinkertaiset, mutta toimivat. Nyt jo niistä löytyy ruostetta eli ei auta kuin hioa ja maalata itse jotta pysyvät kunnossa. Tarakka on hyvä ja tarpeellinen sekä laadukas (tarakka ja lokarit ostettu fatbikeshopista). Tavararepuista ei vielä kokemuksia jaettavaksi (ostin XXL:stä), koska niin tuore hankinta. Jousitettu satulaputki on vielä hankinta listalla. 30km/h kun täräyttää kuoppiin niin sitä tosiaan kaipaa, vanhan selkä ei kestä enää höykytystä :)

Kaipaanko autoa? Toki aina välillä kaipaan ja onhan se elämä auton kanssa helpompaa. Ei tarvitse herätä aikaisemmin, kun työmatka sujuu nopeammin, ei palella niin, että luulee varpaiden tippuvan tai vähintäänkin jouduttavan amputoimaan, mutta nyt kesän koittaessa en vaihtaisi pyörää autoon. Yksi vaihtoehtohan voisi olla, että ajaa muuten pyörällä, mutta pahimmat talvikaudet käyttää autoa. Siihen nyt en vielä ole valmis, mutta kun ostan toisen akun ja uusia ajovarusteita sekä nastarenkaat niin sillä hinnalla jo ostaisi jonkinmoisen autonkin. Tosin auton käyttäminen tulee sitten huomattavasti kalliimmaksi kuin pyörän.

Tällaista tällä kertaa ja oikein hyvää kesää kaikille.

#fatlady #longlivethequeen

P.S. Laitetaas loppuun vielä muutama talvikuva, koska jäällä ajelemista on ikävä, niin paljon tilaa ja rauhaa.

Pyörän tuunausta

Hei taas kaikille!

Lopultakin sain aikaiseksi lokarien ja tarakan hankinnan. Halpaa hommaa fatbikeen ei ole osien hankinta, jos vertaa perus polkupyörän osien hintoja. Lokarit ja tarakka kevensi kukkaroa kaiken kaikkiaan hieman alle 150e.

Mutta nyt on kaikki härpäkkeet paikallaan ja huomenna painun ostamaan tarakalle sivulaukut. Ei tarvitse työkamoja enää selkärepussa raahata. Akun suojuskin on kuvassa paikallaan ja mielenkiinnolla odotan miten sen käyttö vaikuttaa akun kestoon pakkasilla.

Hiukka uusista osista. Fatbike shopista lokarit ja tarakan tilasin. Ihan ok kamaa näyttäs olevan. Tosin mukana tulleet kiinnitysruuvit eivät omaan pyörääni oikeen istuneet niin ne piti kaivaa omista varastoista. Mukana ei myöskään tule mitään asennusohjeita, että vähän pitää omata kykyä päätellä itse. Takalokarissa ei myöskään ollut reikää mutterin kiinnittämiseksi ylemmästä kohdasta joten siihen porasin itse sopivan reijän. Muuten lokari ei olisi käytännössä toiminut hyvin.

Pyörä tuli korjauksesta eilen minulle ja pidetään peukkuja, että mitään ei nyt hetkeen hajoisi. Onhan tämä talvi kova pala niin ihmisille kuin pyörillekkin.

Surkea alkuvuosi 2018

Heissan taas kaikille....

Vuosi lähti käyntiin varsin nihkeästi, kun fatlady sippas. Todennäköisesti rikki on pyörän sähkömoottorin controlleri eli moottorissa kiinni oleva jonniinlainen ohjainyksikkö. Onneksi on takuu, mutta jo pelkkää varaosaa ollaan nyt odoteltu yli 2viikkoa. Fatlady on jo lähetetty Keravalle hoitoa saamaan, mutta ei aita kuin odotelle. Appiukon auto on haettu lainaan ja sitä on omittu nyt jo kolmatta viikkoa. Toivotaan sähkikselle pikaista paranemista ja palataan asiaan, kunhan kaunokainen on taas kunnossa ja kotosalla.

Kuinka sitä voikaan olla ihminen onneton ilman sähköpyörää.... ja jäällekkin jo pääsis :(

Rauhallista juolua ja onnellista uuttavuotta!

Talvi alkaa olla pääsemässä vauhtiin ja lunta täällä Jyväskylässä on reilusti ja tänään pitäisi lisää tulla oikein myrskyksi asti, näin ennustavat juolu aatonaaton keliä. Nyt alkaa olemaan 8kk takana sähköpyöräilyä ja vieläkin tuntemukset on hyvin positiiviset. Kylmyys on sellainen asia mitä kestän melko huonosti ja vaikka pakkanen ei vielä tänä talvena ole juuri paukkunutkaan niin tunnin mittaisessa ajossa (pisimmät työmatkat) varpaani ja sormat palelevat erityisesti. Vähän pelottaa sitten ne kovimmet kylmyydet! Jotain varmaan keksittävä kuten pilkkihaalarit, toiset rukkaset toppahanskojen päälle, lämpimämmät talvikengät...niin ja akulle oma suojus pakkasta vastaan.... saas nähdä mitä kaikkea se kylmyys ostattaa.

Kilometrejä on kertynyt 1869 ja pyörä on toiminut hyvin. Kaikenlaista sitä joutuu aina välillä kiristelemään ja mielelläni pesisin pyörää, mutta näin talvella se on hankalaa, kun ei ole paikkaa missä pesun saisi tehtyä ja vielä voisi pyörän kuivattaa.

Lumessa olen päässyt ja/tai joutunut ajelemaan sen verran, että voin kokemuksia jo jakaa. Uuudessa lumessa kulkee oikein hyvin ja meno on jopa unenomaista, kun lumi tekee ajosta lähes äänetöntä. 10-20 cm pakkaslunta ei menoa hidasta ollenkaan. Loska tai sohjo ovat paksuna kerroksena haasteellisin etenemis alusta. Silloin joutuu paikoin ajelemaan peukkukaasulla ja keskittymään pystyssä pysymiseen. Toistaiseksi olen kaatumiselta välttynyt, mutta saas nähdä kuina kauan. Minulla ei ole, ainakaan vielä, nastoja renkaissa ja hyvin olen pärjännyt, mutta kun alkaa jäiset kelit eikä ole enää lunta tuomassa kitkaa niin uskoisin, että nastat on alle saatava. Noita talvirenkaita ihmetellessä olen myös ihmetellyt niiden hintaa. Yksi vaivainen pyöränrengas kustantaa halvimmillaan sen 100e siis halvimmillaan! Fatbikeen maksaa talvirenkaat siis saman kuin henkilöautoon. Olen ajatellut nastoittaa yhdet ylimääräiset renkaat itse.... selviäisi n.70e. Siitä sitten aikanaan videota, kunhan siihen souviin ryhdyn :D

Kiitos blogiani lukeneille, toivottavasti olette viihtyneet ja innostuneet sähköpyöräilystä :) Ensi vuonna taas jatketaan jutustelua. Älkääkä syökö liikaa herkkuja ja jos ja kun syötte niin käykää aina välistä vähän pyöräilemässä niin jaksatte taas syödä lisää :D

Sähköpyörä tapaaminen (ja vähän pyörä vertailuja)

Jälleen kerran näyttämönä toimi Laajavuori (lov Laajis :D ). Sähköpyörät faceryhmässä sovittiin, helsinkiläisten innoittamana, että me täällä Jyväskylässäkin lähdettäisiin porukalla ajelemaan. Ensi tapaamiseen tosin pääsi vain kaksi ihmistä minun lisäkseni, mutta kiinnostusta oli toki enemmänkin. Tällä kertaa aikataulut eivät vain mahdollistaneet muiden osallistumista, mutta seuraavalla kerralla sitten isompi jengi kasaan.

Tässäpä meidän Jyväskylän ensitapaamisen porukka (minua edustaa keskimmäinen pyörä).

Ajeluiden lomassa pysähdyttiin paistamaan makkaraa ja nauttimaan taukojuomia.

Ajeltiin n.20km hyvässä säässä ja komeissa maisemissa.

Mielenkiintoista oli myös nähdä ja kokeilla toisten pyöriä! Kahdella meistä oli Haibiket, jotka ovat siis Yamahan 250w tehoisella voimanpesällä varustettuja kulkineita. Akkujen kapasiteetit olivat haibiken fatissa jotain 400 wh, haibiken endurossa 500wh:n luokkaa. Siinä katselin ja kokeilin näitä varsin kauniita pyöriä joissa ehdottomasta oli laadukas tuntuma. Oma rakennettu sähkikseni, rakas fatlady, näytti jotenkin resuiselta ja kotikutoiselta näiden valmiiden sähköpyöräkaunokaisten rinnalla. Tosin 1kw bafangillä varustettuna ja kaikilla herkuilla (gearsensor, nopeudenrajoitin ym.) se ei teknisesti joitunut yhtään nöyristelemään ja teho-ominaisuuksiltaan oli luonnollisesti aivan omassa luokassaan. Ulkonäkö voi siis pettää. Se pitänee vielä todeta, että hintaluokkakin näissä pyörissä oli varsin samoissa oli sitten valmiina ostettu tai rakenneltu. Aika näyttää sen, että mikä motti kestää ja kuinka tyytyväisiä ollaan hankintoihimme. Sitä pohdin, että yksi iso etu on rakennetussa sähkiksessä, nimittäin se, että voin aina ostaa uuden ja paremman pyörän, johon sitten asennan kaikki hankkimani sähköhärpäkkeet. Näin ei voi toimia näiden kauniiden tehdastekosten sähkisten kanssa.

Hyviä oli kuitenkin ajaa nämä haibiket eli, jos sellainen miellyttää niin varmasti on hyvä ostos.

Kiitos vielä Mikolle ja Jukalle pyöräilyseurasta ja ei, kun uutta reissua suunnittelemaan :)

Talvea odotellessa

Syksy on vahvasti läsnä ja Ladun majan reitteihin on tullut tutustuttua varsin kauniissa ja raikkaassa syysilmassa. Viimeksi reissu meni tosin aikas rapaiseksi, kun eteen tuli hieman haasteellinen kohta jossa upottiin liejuun :)

 Olen laittanut maataman hihnan tukemaan akkua, jos vaikka maastossa sattuisin kaatumaan pahasti.

Siinä meni pesuun niin pyörä kuin vaatteetkin.... taas kerran.

Kaiken kaikkiaan kilometrejä on kertynyt n. 800km 5kk aikana (mikä ei ole paljoa ), mutta 7 viikon kesälomallani tuli ajeltua varsin vähän, koska perheen kanssa karavaanailtiin ja pelattiin golfia sen verran paljon, että Fatlady joutui seisoskelemaan. Toivomukseni onkin, että tulevaisuudessa pihaamme kaunistaisi myös toinen sähkis niin pääsisimme metsäpoluille porukassa. Normi pyörällä mun perään on turha lähteä.

Kaikki työmatkani olen polkenut pyörällä (myös ne pitkät) ja helppoa on ollut, ainakin vielä, kun talvi ei ole näyttänyt voimiaan, mutta katsellaan. Innostukseni Fatladyyn ei ole yhtään laskenut, päin vastoin! Kiinasta tuli tilattua kaikkea kamaa pyörään ja laittelenkin niistä kuvia ja käyttökokemuksia  kunhan varusteet saapuvat.

Yksi ongelma paratiisissa kuitenkin oli. Yhtenä kauniina päivänä pyörääni ei tullut sähköjä! Aivan yks kaks. Olin äimänä. Takuuseenhan se lähti Keravalle jossa ilmeni, että yksi liitos (piilossa oleva, ei tosin enää) oli irronnut. Ei siis mitään vakavaa, mutta 1 viikon lady oli reissussa ja silloin piti turvautua autoon työmatkalla :(


Lauantaina olis sähkis kokoontuminen Laajavuoressa. Toivotaan hyvää keliä ja edes muutamaa osallistujaa paikalle, että päästään vähän ajelemaan ja potkimaan renkaita :)

Hyvää syksyä kaikille!

Laajavuoressa jälleen kerran.

Aurinko paistoi ja ajatus oli lähteä Laajikseen pitkästä aikaa ajelemaan Fatladyllä (fattisähkis) koirien kanssa. Menomatkalla alkoi kuitenkin kaatosade, mutta päätettiin Mooseksen ja Hilman kanssa, että nyt mennään eikä meinata. Takaraivossa kaiveli Laajiksen huipulle ajo joka kevät talvella oli jäänyt puolimäkeen lumen ja upottavan maan takia. Hetkellinen kaatosade huolehti siitä ettei kuivana eikä puhtaana säilyttäisi tälläkään reissulla. Päätös oli kuitenkin huipulle yrittämisestä syttynyt ja se taas tiesi sitä, että matkaan lähdettiin. Vaikka tahtotilana eivät vedäkkään vertoja Aino-Kaisa Saarisen päättäväisyydelle (Aino-Kaisa Saarinen, Tahto) niin hetkellisesti ne kuitenkin ovat varsin periksiantamattomia.

Tässä lopputulos. Huipulle päästiin läpimärkinä ja rapaisina. Ajovirheestä johtuen viimeiset muutama kymmenen metriä jouduin pyörää ylös työntämään, mutta huipulle päästiin. Vähän jäi kaivelemaan lopun muutamat metrit jotka jouduin taluttamaan, mutta niin jyrkässä kohdassa ei ole enää toivoa päästä pyörällä jatkamaan, jos satulasta tiput... jyrkkyys on sitä luokkaa, että paikalta lähteminen on, ainakin minulle, mahdoton tehtävä.

Maisemat yli Jyviksen olivat kuitenkin kaiken vaivan arvoiset :)

Matka huipulta jatkui Laajiksen latupohjilla ja aurinkokin suvaitsi tulla seuraksemme loppuajaksi, kun koirien kanssa paineltiin lähes tyhjillä teillä.

 Mooses koittaa perässä pysyä minkä paksupoika vaan jaksaa.

N. 10km pyöräiltiin ja lopuksi koirat pääsivät uimaan Vuorilammen kirkkaaseen ja lämpimään veteen (sopivasti lähti koirista kura ja rapa)

Oli meillä hieno reissu :) ja Fatlady on se vaan pyörien kuningatar, long live the Queen!

Koirille kuljetuskärry sähköpyörään

Ensimmäinen todella haittaava asia elämässä ilman autoa on koirien kuljetus. Meillä on kaksi amstaffia eli keskikokoisia koiria joiden painot ovat n. 25 kg ja 35 kg. Nyt siis pitäisi löytää hyvä peräkärry karvakorvia varten tai sitten rakentaa itse. Jos jollakin on hyvä ehdotuksia niin otetaan mielellään vastaan, tänne lisäilen kuvia ja juttua kunhan asia etenee johonkin suuntaan.

No, niin näin lomalla ollessa sain tämänkin asian nyt hoidettua. Sopivaa pyöränperäkärryä ei löytynyt tai paremminkin ei ollut missään niin päädyin tekemään sen itse. Netistä googlailin ideoita ja ohjeita ja laitoin hihat heilumaan.

Tästä aloitettiin eli rungon teosta. Painekyllästettyä rimaa ja mitat ovat pituus 1.5m ja leveys 1m.

Häkin päällä oli parempi työasento niin laittelin rungon poikkipuut sitten siinä.

Pari kappaletta maitokärryn renkaita ostin Motonetista ja kiinnityksen värkkäsin kulmaraudoista.

Testataan, että häkki mahtuu ja hyvin mahtu.

Sitten 12mm filmivaneri niskaan ja alkaa valmistua koko komeus. Aisan tein pyörän tyäntämiseen tarkoitetusta tangosta.

Ja sitten häkki päälle. Ei hyvä! Kaikessa viisaudessani olin ajatellut, että renkaiden painopiste olisi hyvä olla takana, mutta tyhmä ratkaisu, ei toiminut. Kärry nojasi liikaa eteen ja rasitus vetotangon kiinnityskohtaan olisi kohtuuton. Sen lisäksi näytti rumalta.

Siirsin renkaat siis keskelle. Paljon parempi, mutta mutta, renkaat olivat liian isot! 26" renkaat nostivat kärryn korkeammalle kuin itse vetopiste... ei siis hyvä vielläkään :(

Palautin isot renkaat takas kauppaan ja hain pyörien kierrätyskeskuksesta 16" tilalle. Nyt toimii ja vaikka ei niin hyvältä näytä kuin isoilla renkailla niin oikein hyvä balanssi kärryn ja pyörän välillä. Koeajo suoritettu ja kaikki tuntu toimivan moitteettomasti :)

ja ei, kun baanalle :D

Auto vs. sähköpyörä, kun puhutaan rahasta.

Vaikka ei ole vähäinen syy ajaa sähköpyörällä siksi, että se on autoon verrattuna varsin vihreä valinta niin puhutaanpas vähän rahasta.

Minulla auton kulut kuukaudessa olivat n. 500e luokkaa. Tähän summaan on laskettu vakuutukset, verot, polttoaineet, huollot, korjaukset ja auton lainanlyhennykset. Aikamoinen summa mielestäni. Jos lasketaan autoon laittamani rahat kesäkuusta 2016- kesäkuuhun 2017 tulee summaksi 8067,56 eli n.672e/kk (tänä vuonna tullut paljon vähemmän työmatka-ajoa kuin vuonna 2016 siksi arvio kuluista laskenut 500e/kk). Jos vielä lasketaan auton arvon laskeminen mukaan kuluihin niin kulut ei kun jatkavat kasvamistaan, mutta jätetään tämä nyt ulos laskuista.... tulisi vain vielä pahempi mieli kuin jo on ja matemaattiset kykyni joutuisivat äärirajoille ja ylikin.

Mitä sitten sähköpyörän pito maksaa? Vakuutuksen joudun ottamaan sähköpyörääni, koska se on 1000w ja kulkee ilman polkemista. Tämän kuluerän voi välttää ostamalla 250w, sähköavusteisin fillarin joka avustaa vain siis poljettaessa. IF: ssä pyörän liikennevakuutus oli 90e/v. ja se on tähän astisista vakuutustarjouksista kaikkein edullisin. Pyörän pakollinen liikennevakuutus tekee siis 7,5e/kk.  Varkausvakuutus kannattaa selvittää erikseen ja kysellä tarjouksia eri yhtiöiltä. Itselleni selvisi ainakin se, että kovin on sekalaiset ja erillaiset käytännöt eri firmoissa. Kärsivällisyyttä ja tsemppiä matkaan, kun tarjouksia kyselette. Tähän vahinko ja varkausvakuutukseen palaan vielä.

Tähän mennessä kiinteitä kuluja on siis tuo 7,5e/kk ja jonkinmoinen lisä tulee vielä varkausvakuutuksesta, mutta katsellaan se siis myöhemmin.
Pyörälle ei toistaiseksi ole kertynyt mitään muita kuluja (niitä odotellessa) paitsi ostohinta n. 3000e.
Odotettavissa kuitenkin on, että jotain huolta ja käyttökuluja ajan kanssa ilmenee ja niitä tulen sitten tähän blogikirjoitukseen lisäilemään.

Tämän hetkinen tilanne on siis auto 500e/kk ja sähköpyörä 7,5e/kk

Ensimmäinen 26km työmatka.

Aamulla kello soi 2h ennen työvuoron alkua. Ajatus oli, että varaan aikaa reilusti, koska pyöräteistä ei ollut ihan varmuutta, että miten menevät.
Heti aluksi huomasin, että pyörän akku ei ollut latautunut vaikka luulin sen olevan latauksessa. Kävi ilmi ettei akku lataudu mikäli se on suljettu. No, oppia ikä kaikki. Akun pitää olla siis ON tilassa latautuakseen. Luotin kuitenkin akussa olevan tarpeeksi poweria, koska alla ei ollut kuin n.15km ajot.

06:33 lähdin matkaan ja 08:00 oli tarkoitus olla perillä. Aikaa oli siis reilusta ja kelikin oli ihan ok. Lämmintä ei ollut kuin muutama aste, mutta ei onneksi satanut.

Muutaman kerren ajoin jonkusen kymmentä metriä väärään suuntaan, mutta sen suurempia huteja ei reitillä sattunut. Ensimmäiset kilometrit joudun ajamaan taajamassa ja se on kohtalaisen hidasta, kun on liikennevaloja ja paljon muuta liikennettä. Maantielle, kun pääsi niin siitä se hauskuus alkoi.
Vauhtia pidin reippaasti ja koska reitillä on todella ISOJA ja pitkiä mäkiä niin loppumatkasta alkoi pelottamaan akun kesto. Sen verta reippaasti kuitenkin ajelin ja kokoajan avustus tapissa.

Tässä lopputulema. aikaa kului n.55 min. ja matkaa kertyi 26.9km. Ajaminen meni helposti ja lämmin tuli (paitsi varpaat ja sormet palelivat) , mutta ei kuuma.

Ja sitten vain akku kainaloon ja töihin.

Akun lataus täyteen kesti n. 4h ja ehti siis hyvin latautua työpäivän aikana. Ainakin näin kevät kesästä on oikeastaan nautinto painella tolla 1000w sähköpyörällä ja matka taittuu helposti ja ripeästi. Takaisin tuon 27km polkasin 50min. ja siihen mahtuu muutama harhaan ajo :)

Työmatka-ajoa kertyi siis yhteensä 54km ja sen suorittaminen Fatladyllä ei tuottanut vaikeuksia. Kun avustusta käyttää täysillä tehoilla ja akku on täyteen ladattu ei tuo matka tuota ongelmia sähkönriittävyyden kanssa. Tosin, jos vähentää avustamisen tasoa niin akkukin kestää, luonnollisesti, pidempään. Arvelisin, että max. 40km tolla vehkeellä pystyy ajamaan ns. täydellä kaasulla. Riippuu tietenkin paljon ajettavasta maastosta ja alustasta.. varmaan kuskin painokin vaikuttaa. Itse olen sen verran kevyt, että en voi sanoa olevani raskas kuorma pyörälle.

Joskus tuntuu, että tolla pyörällä ajaminen on liiankin hauskaa ja helppoa. Jotenkin liikunnan pitäisi ola raskaampaa ja onko sähköpyörällä ajo liikuntaa ollenkaan?  Kaikki on niin suhteellista. Se mikä jollekkin on kevyttä ja helppoa voi olla toiselle raskasta. Tämän sähköpyöräilyn varaan en tohdi liikuntaani jättää vaan, aivan kuten aikaisemminkin, jatkan liikunnallista elämääni. Tämän pyörän ei ollut tarkoitus korvata aikaisempaa liikkumistani vaan autoni. Toki se myös lisää aktiivisuuttani, mutta tulee aikaisempien harrastusten lisäksi, ei tilalle.

Menkää ihmeessä ostamaan 1000w sähköpyörä. On se vaan niin hauska peli. Vähän kuin sähkypyörien Tesla. Ei malttas olla ajelematta.

Pieni arki päivitys

Arkielämän kokemuksia nyt, kun pyörä on ollut käytössä reilun viikon. Työmatka, joka on ollut, reilu 6km menee n. 10 min. eli aikas nopeasti ja todella vaivattomasti. Toiset pyöräilijät ei luonnollisestikkaan ole muita kuin vastaantulijoita. Tarkkana saa olla ja varovainen, kun tuolla kevyenliikenteen seassa kulkee. Ihmiset, kun keksivät kääntyillä yllättäen ja mitään merkkejä näyttämättä. Itsellä, kun vauhdit normi ajossa liikkuu siellä 25-40 km/h niin ennakoitava on hyvissä ajoin.

Pyörällä on yhä suuri nautinto ajaa ja en ole hetkeäkään katunut, että sen 3000e sijoitin tuohon vempeleeseen. Ensi viikolla odottaa sitten se todellinen koitos, kun edessä olisi n.26km työmatka-ajoa yhteen suuntaan, mutta siitä kuulette tiistain jälkeen, kun reissu on takana.

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Laajavuoren maisemissa

Tänään lähdettiin koirien kanssa valloittamaan Laajavuorta. Keli oli mahtava ja ihmisiäkään ei montaa nähty eli onnistunut reissu :)

                                                           Porukassa mentiin.

Ensimmäisen kerran hyppäs ketjut paikoiltaan, kun vauhtia oli ylämäkeen ihan riittävästi, mutta sellaista sattuu. Ketjut takas ja meno jatkui. Tavattiin toinenkin fatbike, tosin ilman sähköä liikkuva, hetki ajeltiin samaa matkaa, mutta tällä pääsee sen verran vaivattomasti ja vauhdilla, että tiet erkanivat nopeasti. Taisin kuulla, että mä huijaan, mutta mitä vielä - elämästä pitää nauttia :)

                                                           Piti vähän hidastaa, kun paksu poika ei meinannu vauhdissa mukana pysyä. Mooses ei taida tykätä sähköavusteisista polkupyöristä :)

Sitten hulluuksissani lähdin nousemaan lumista rinnettä joka lumen jälkeen muuttui löllöksi mudaksi. Pyörä meni hyvin vaikkakin jyrkässä nousussa lumella alkoi pito loppumaan.

                                                           Tässä vaiheessa vielä kaikki hyvin.

Lopputulos, kuten arvata saattaa oli, että ihan ylös ei menty, koska olin yltäpäältä kurassa ja totesin, että ihan ei noi pikku lokasuojat riitä pahimpiin paikkoihin.

                                                           Kuva ei kerro koko totuutta.

                                          Tuli pesuhommia.

Ensimmäisen lämpimän ja aurinkoisen päivän kunniaksi ei makkaratkaan unohtuneet reissusta.

ja Hilma odotti omaansa valmiina pöydässä. Yritin muistuttaa tyttöä, että elävä liha ei nouse pöydällä :)

                                         Koirat nauttivat lenkin leskellä viilentävästä kylvystä.

10 km meni metsässä, että heilahti. Sitten kotiin, pyörä pesuun ja lähdin vielä kauniin päivän innoittaman ajelemaan kaupungille. Pari duunikaveria kävi kokeilemassa fatladyä ja olivat aivan innoissaan ja tykästyivät pyörään kovin. Kyselyjä satelee, kun tolla ihmisten ilmoilla liikkuu. Paljon maksaa, kuinka kovaa kulkee jne, Eräs tuntematon mieshenkilö kysyi lopuksi, että eikä riitä jaloissa potku muuten. Totesin, että ei :) ja totta puhuin. Ei näitä reissuja olis ilman sähköä tullut tehtyä. Tänään lasissa reilu 20km pyöräilyä, kun on helppoa niin sitä tulee tehtyä enemmän. Ehkä siinä piileekin sähköavusteisin pyörän liikunnan lisääntymisen juju.

Nyrölän luontopolulla

Tänään, ennen metsään lähtöä, oli pakko käydä läpi akun heiluminen. Vaivasi mieltä. Otin akun pois ja tarkastin kaikki kiinnitykset jotka olivatkin löysällä. Laitoin kunnon asennusliimaa muttereihin ja lattaraudan sekä akunpidekkeen väliin. Yhden mutterin vaihdoin, koska se ei ollut tarpeeksi pitkä ja siitä syystä ei kiristynyt laisinkaan. Jos asennuksesta maksaa niin tällaista ei mielestäni saisi ilmetä, mutta nyt on akku tiukasti kiinni ja tuntui maastossa kestävän hyvin heilumatta.

Heti tuli eteen tilanne missä tarvitsen autoa, koska luontopolulle on matkaa yli 20km niin aivan mahdotonta päästä koirien kanssa metsään, jos ei käytä autoa. Oma auto myynnissä, mutta vielä pihassa niin hypättiin koirien kanssa siihen ja pyörä perään.

Tulevaisuudessa meidän perheeseen toki jää vielä yksi auto, mutta minun ei sillä ole tarkoitus omia ajojani ajella. Koirien kanssa lenkkeilyajot siis luokitellaan "lasten harrastus menoihin" niin en ihan hirveästi fuskaa, kun kaikki yksityisajot hoidan fillarilla. Vaikka ei sitä tiedä, jos vielä joku päivä hommaan pyörään peräkärryn koirille :D

                                                                     
                                          Lähtötunnelmissa.

       
                                                           Voi näyttää helpommalta kuin onkaan. Meni taluttaen.

                                                           
                                                          Lautalla koko poppoo yli.

                                         Laavulla koirat ihmetteli, että missäs ne makkarat on. No, nehän unohtuivat tietenkin kotiin.

Nyrölä on kiva lenkki ajella ja paikoin, ainakin minulle, sen verta haasteellinen, että taluttamalla mentiin. Pidempi saisi olla n.3km, kun on auttamatta liian lyhyt lenkki fillaroiden. Pitkospuiden ajelu osottautui paljon haasteellisemmaksi kuin olisin kuvitellut ja muutaman "melkein kaatumisen" jälkeen pääsin jonkinlaiseen rytmiin ja tekniikkaan kiinni, mutta haasteellista ja tarkkaa hommaa.

               
                                                          Pitkospuita riitti.

Pyörä toimi jälleen mainiosti. Ylämäessä käytin 5 tason avustusta, mutta tasasella riitti ykkönen. Muuten vauhti karkasi nopeasti liian kovaksi. Tarkassa maastoajossa on hyvä, kun voi edetä pelkällä kaasulla, koska silloin kokematon ja taitamaton kuski voi haasteellisessa kohdassa keskittyä polulla- ja pystyssä pysymyseen.